Kirje siskolta

Kun rakastaa kiipeilijää, pelkää. Me istuimme vuosia vierekkäin siinä samassa vanhassa nojatuolissa. Siinä me olimme turvassa, meidän pienessä maailmassamme. Siihen maailmaan ei mahtuneet pelot eikä surut. Mutta mikään ei kestä ikuisesti. Jokainen meistä kasvaa aikuiseksi. Myös me. Mutta kun sinä lähdet kauas, palaan siihen hetkeen, siihen samaan vanhaan kauhtuneeseen tuoliin, jossa me molemmat olemme turvassa. … Continue reading Kirje siskolta

Nauti hetkestä

Kuuntelin kesällä kahvipöydässä kuinka perheelliset, työssäkäyvät ystäväni nyökkäilivät toisilleen, että: "Emma, sulla on varaa huonoihinkin reissuihin, koska sä voit reissata milloin vaan." Kaksi kuukautta myöhemmin valmistuin, sain töitä ja aloin taas ymmärtää mistä tässä työntekijän arjessa on kyse. Arkena minun tärkein hetki on aamukahvihetki. Tuijotan ulos ikkunasta. Joskus tuijotan Hannaa. Pöytää. Kahvikuppia. Mitä siinä edessä … Continue reading Nauti hetkestä

Miksi minä en pelkää

”Kai toi kiipeily on sulle helppoa, kun sä et pelkää.” ”Etkö sä pelkää?” Olen pakittanut tänä kesänä monta kertaa, koska en uskaltanut mennä eteenpäin. Minua pelotti. Pelko on luonnollinen osa elämää ja kiipeilyä. Myös minun elämääni. Pelkoa voi kuitenkin hallita. En välttämättä kykene suoriutumaan fyysisesti kaikista kiipeilyyn liittyvistä haasteista, mutta en anna pelon estää minua … Continue reading Miksi minä en pelkää