Kun rakastaa kiipeilijää, pelkää. Me istuimme vuosia vierekkäin siinä samassa vanhassa nojatuolissa. Siinä me olimme turvassa, meidän pienessä maailmassamme. Siihen maailmaan ei mahtuneet pelot eikä surut. Mutta mikään ei kestä ikuisesti. Jokainen meistä kasvaa aikuiseksi. Myös me. Mutta kun sinä lähdet kauas, palaan siihen hetkeen, siihen samaan vanhaan kauhtuneeseen tuoliin, jossa me molemmat olemme turvassa. …
Blog by Emma Karjalainen