Sporttiviikonloppu: Kutosia Lammilla, Reventeellä ja Louhoksella

Perjantaina

16:00 Suoritan nopean kiipeilykamojen pakkauksen: köys, jatkot ja vähän trädikamaa. Lopulta meillä on varmuuden vuoksi quatroräkki. Säkillinen vaatteita. Ei sadevarusteita, koska sadetta ei ole luvattu. Tohautan sumpit termariin ja noudan Katjan kätevästi naapuritalosta. Nyt aloitetaan Lahden seudun kiipeilykallioiden skouttaus. Päätämme suunnata ensin Reventeelle.

IMG-20170612-WA0021
Atk-laitteita löytyy. Latauspiuhoja löytyy. Kaikki kunnossa. Ihana päästä luonnon helmaan! Kuva by Katja

17:00 Lähetämme Laurille (pakun omistaja) kuvan kaksipaikkaisesta autolaturista, johon Katja iskee nelipaikkaisen autolaturin kiinni. Jos akku ei hyydy sunnuntaihin mennessä, niin ihme on.

17:45 Suunnittelemme matkalla ihanan illallisen kahdelle ja poikkeamme Tuuloksessa kaupassa. Kävelemme ees taas kauppakeskuksessa. Missä se S-marketti on? Ehdotan Katjalle, että pysähdytään Lammilla, koska se on matkan varrella Reventeelle ja siellä on siistiä kiipeilyä.

18:30 Lammilla. Katja on kiivennyt Lammilla vain kerran. Pakit tuli kuulemma ekan lämppärin aikana sateen takia. Kiipeämme Otepään ja sade alkaa. Paikalla on meidän lisäksi kaksi muutakin ohikulkijaa. He antavat meidän ystävällisesti yläköysitellä Käpylehmän. Kaatosataa. Jatkamme matkaa.

20:00 Lahdessa tuleekin nälkä, joten kurvaamme mäkkäriin. Onneksi tuli ostettua ihania tuoreita vihanneksia ja kevätsipuleita illallista varten. Nahistukoot autossa.

21.28: Laurilta tulee tekstiviesti: “Muista 60km/h!!!!!”

22:00 Olemme leirissä Hiidenvuoren parkkipaikalla. Töhäytämme minttukaakaot ja ihastelemme peilityyntä järveä.

DSC03740
Sininen hetki Hiidenvuoren rannassa.
DSC03744
Eikö termarest riitä sulle Emma?

Lauantaina

10:00 Reventeellä on satanut. Tarkistamme access asiat ja kierrämme kallion päästä päähän. Vasemmalta löytyy kuivaa kiivettävää: Urkupillit (trädi), Pilli ja Pulla. Jatkamme kallion perälle, mistä löytyvät todella hienot Siili ja Suloinen polku. Me ollaan liekeissä!

14:00 Nälkä ajaa meidät välipalalle autolle.

katja Suloisella polulla
Siili ja Suloinen polku jakavat kolme ensimmäistä pulttia.
DSC03765
Katja Suloisella polulla. Tässä reitissä on kaikkea, suosittelen!
IMG-20170612-WA0002
Evästauko Reventeen parkkipaikalla. Kuva by Katja

15:00 Oikean reunan reiteistä kiipeämme kivan näköiset reitit: Summerdays (trädi), ehkä Majurin Mantteli (hauska hyppylähtö) ja Kitkakoulu. Herkkää, herkkää!

20:00 Kokkaamme iltaruuan nahistuneusta kasviksista Lappalanjärven rannassa Karsitunniemessä ja vietämme loppuillan auringon paisteessa Jokelan Särkkien uimarannalla. Tänä iltana Suomen kesä on parhaimmillaan.

IMG-20170612-WA0004
Illallinen Karsitunniemessä. Vai tekisikö sittenkin mieli tuplajuustohampurilaista, Emma?
DSC03775
Hetki, kun tajuat, että olet laittanut hammasharjaasi hammastahnan sijaan aurinkorasvaa.

Sunnuntaina

9:30 Olemme Louhoksen parkkiksella. Vettä ripsottelee, vaikka ei pitänyt sataa. Kuusaan Jussi kertoo meille reiteistä. On aina siistiä kuulla kiipeilykallion historiaa. Betasta me kieltäydymme kohteliaasti. Me itse. Naureskelemme, että mahtaa olla Jussin hankalaa pidättäytyä kertomasta eli beta spreijaamasta, kun hän osaa kaikki reitit muuvi muuvilta. Jussi on kohtelias ja antaa meidän pannuttaa ensin.

Louhos on erikoinen paikka. Räjäytetyn kallion sydämessä kasvaa vehreitä puita. On hiljaista. Ilma on pysähtynyt. Kallion pinta on sateen jäljiltä liukas, mutta kuivuu yllättävän nopeasti.

12:00 Katja kiipeä niin rohkeasti, että en voit kuin ihailla. Naisellahan on lähes kuuden kuukauden kiipeilytauko takana sormivamman takia. Go Katja!

Ajoittaisesta sateesta huolimatta saamme hyvän kiipeilysetin kasaan: Esifleikki, Port-To (liian jännä liidi mulle), Porari, Pöllövartio, Louhoksen Lordit, Peruskulma ja loppulämpäksi kaksi lyhyttä, mutta hauskaa kysymysmerkki (????) reittiä.

muokattu koko louhos
Katja ja Porari.
DSC03785
Jussi Pöllövartiolla. Aurinkokin pilkotti hetken. Kuva by Katja
IMG-20170612-WA0009
Jussi käy toteamassa, että Keno on märkä. Kuva by Katja.
muokattu peruskulma
Jussi laittoi minulle jatkot Peruskulmalle. Kaikki neljä. Ja esiklippi kans! Kiitos kiitos kiitos. Kuva by Katja.
katja lähi kiipee
Katja ja Louhoksen Lordit. Todella hieno reitti.
DSC03796
Louhoksen Lordit.
IMG-20170612-WA0019
Pari juoksuaskelta kysymysmerkkireitillä eli ???? ja päivä on pulkassa. Photo by Katja.

14:00 Nokka kohti kotia. Laulamme koko ajomatkan Kouvolasta Tampereelle. Tampereella sataa vettä… yllätys. Mieli on levännyt ja olo energinen. Eiks vaan Katja? 😉 Aika mennä töihin lepuuttamaan lihaksia. The end.

 

Muutama lause 27Crags Premiumista

Luin tänään aamukahvin seuraksi Jarmo Annusen kirjoituksen Kaks senttiäni 27Cragsiin. Siteerasin tekstiä kämppikselleni ja naureskelimme yhdessä osuville sanakäänteille. Minun mielipiteeni asiaan on, että ostin samalta istumalta 27Crags Premiumin vuodeksi. En ehkä tarvitse 27Cragsia ihan joka kuukausi, mutta so. Mun painetut topokirjat makaa hyllyssä välillä vuosia.

Aurinkoista viikkoa, tulihan se kesä Suomeenkin!

IMG_3454
Lopeta se lypsäminen ja TEE JOTAIN. Kuva by Lauri.

 

 

Automatkailu Amerikan länsirannikolla – Vinkkejä autossa asumiseen

Ystävä pyysi minulta tätä kirjoitusta. Tässä minun vinkit automatkailuun ja asumiseen henkilöautossa Amerikan länsirannikolla.

Tekstin lopussa on tarkempi lista paikoista, joissa olen käynyt sekä autoista, joissa olen asunut. Ota yhteyttä, jos mieleen tulee kysymyksiä tiettyyn kohteeseen liittyen. Tai kirjoita kommentteihin omat vinkkisi.

IMG-20170426-WA0008
Minun Amerikan koti juuri nyt.

Asiaan. Miksi autossa ylipäätään kannattaa asua? Mistä vuokrataan auto? Missä autolla saa olla yön yli? Tarvitaanko kylmälaukkua? Missä käydään vessassa? Entä suihkussa? Miten autossa asumisesta tehdään mukavaa?


Viimeisen kahden vuoden ajan vaivattomin ja edullisin vaihtoehto 2-6 viikon Amerikan kiipeilyreissuilleni on vuokrata matkailuautoksi muunnettu henkilöauto, koska:

Leiriytymisvarusteita ei tarvitse ostaa paikanpäältä tai viedä Suomesta. Telttailuun tarvittavia varusteita kuten telttaa, makuualustaa, makuupussia, tyynyä, keitintä, kattiloita ja ruokailuvälineitä ei tarvitse pakata mukaan tai ostaa. Rahaa säästyy huomattavasti ja laukkuun jää enemmän tilaa topeille ja kiipeilyvarusteille.

Autossa majailussa on se hyvä puoli, että yöpyminen ja liikkuminen paikasta toiseen hoituu samalla välineellä ja samalla rahalla. Lisäksi matkasuunnitelmia voi muuttaa lennosta ja tienposkeen voi pysähtyä nukkumaan silloin kun väsyttää. Henkilöautolla liikkuminen on huomattavasti edullisempaa ja helpompaa kuin asuntoautolla.
Mitä haluan matkailuautolta? Jos lomailen autossa viikko tolkulla, haluan, että kokkaaminen on vaivatonta ja sänky on mukava. Luksusta, jos sänkyä ei tarvitse purkaa jokaisen yöpymisen yhteydessä ja ruokaa voi laittaa sateelta suojassa.
IMG_1227
Yli 180 senttisten kannattaa varmistaa sängyn pituus. Pienikokoinen menee pienempään tilaan.
IMG-20170322-WA0006
Laurin pakun keittö on erittäin toimiva.
Mistä auto vuokrataan? Amerikan länsirannikolla vaihtoehtoja ovat Lost campers, Juicy van, Roam free campers, Wicked campers ja Escape van. Lost campersistä pidän eniten siksi, että autoissa ei ole yrityksen mainoksia. Vain pieni tarra tuulilasissa kertoo, että autolla on nimi. Minulla ja Liisalla on nyt Leah niminen Volgswagen routan Yosemitessa. Aikaisemmin olen asunut saman yrityksen Grand Caravanissa.
dsc02104
Lost Campersin Grand Caravanin sänkyä ei tarvitse purkaa.
IMG_0041
Lost Campersin Volgswagen routanissa on suojaisa keittiö takakontissa. Myös vesihana ja viemäri löytyy.
Lentoyhtiöiden kilorajat ja matkalaukut. Laukkujen kilorajat ilman bonuskortteja ovat nykyään pienet. Esimerkiksi SAS:n raja on 23kg ruumaan ja noin 8 kg lentolaukku. Suosittelen matkalaukuksi rinkkaa, duffelia tai vastaavaa, joka on kevyt ja menee kasaan. Näin matkalaukku ei vie vuokra-autosta tilaa.
 


Ruuanlaitoista voisin kirjoittaa pidemmätkin pätkät. Tykkään kokkaamisesta erityisesti reissussa ja haluan valmistaa joka päivä vaivattomasti lämpimän ruuan. Kahden lieden kaasuhella (duble burner Coleman tai vastaava) on toimiva. Ainut ärsyttävä asia isossa hellassa on, että se pitää usein kasata ja pakata jokaisen käytön yhteydessä. Minun ratkaisu on pakata mukaan Jetboil, jolla voi keittää nopeasti vettä aamupuuroon ja iltateelle.

IMG-20170511-WA0006
Aamupalalla Yosemiten lähellä, 5 km El Portalista etelään. Kuva by Liisa

Vaatteiden ja toilettijuttujen organisointi autossa. On todella ärsyttävää, kun en tiedä missä on jokin vaatekappale tai kameran latauspiuha. Ratkaisu on eriväriset ja muotoiset pussukat. Toilettipussi, atk-pussi ja vaatepussit. Minulla on kolmen vaatepussin taktiikka: yksi pussi puhtaille, yksi puolikäytetyille (haisee vain vähän) ja yksi likaisille urheiluvaatteille (haisee paljon). Toilettipussukasta löytyvät rasvat ja lääkkeet. Otsalamppu, hammasharja, huulirasva, hiusharja ja pompulat sujautan auton oveen.

DSC02308
Illallinen sateella Lost Campersin Grand Caravanissa Yosemitessa.
Ruokalaatikot. Panostan kannellisiin kestäviin laatikoihin, jotka sopivat mitoiltaan kulloiseenkin vuokra-autoon (10$ per laatikko). Ruuat voi esimerkiksi järjestää sen mukaan mitä milläkin aterialla tarvitaan: aamupalalaatikko, illallislaatikko ja välipala eli karkki- ja pähkinälaatikko. Lisäksi tarvitaan ruoka-astialaatikko. Laatikot pitävät jyrsijät loitolla ja niitä on helppo siirrellä. Tilan säästämiseksi kannattaa kaikki ylimääräiset pakkausmateriaalit (muropaketit, pikapuuropaketit ja patukkalaatikot) hävittää jo kaupan pihassa.
IMG-20170511-WA0005
Kuukauden ruokaostosten järjestäminen on alkamassa. Argh. Kuva by Liisa
IMG-20170511-WA0004
Valmista. Ruokalaatikot on järjestyksessä ja turhat pakkausmateriaalit hävitetty. Kuva by Liisa
Tarvitaanko kylmälaukkua tai jääkaappia? En ole koskaan käyttänyt autoreissuilla kylmälaukkua, paitsi penkkinä. Olin aluksi huolissani juuston ja voin säilyvyydestä, mutta viiden vuoden autoreissailun jälkeen voin todeta, että ne säilyy lämpimässäkin. Juusto sulaa ja jähmettyy välillä uudestaan, mutta se ei ole haitannut minua. Ostan aina pitkään kypsytettyä juustoa. Kenties se säilyy paremmin, koska se on jo valmiiksi vanhaa?
 

Virvokkeet ja kylmät juomat. Pitkän urheilupäivän jälkeen olisi kiva nauttia kylmä olut tai limsa. Monissa paikoissa on puroja tai järvi, johon juoman saa viilenemään. Jäitä kylmälaukkuun saa kaikilta huoltsikoilta ja ruokakaupoista. Joissain vuokra-autoissa on jääkaappikin.
Missä ja miten tiskaan? Kiehautan vettä tai pyyhkäisen paperilla. Nuolaisen lusikan, joskus huuhtelen. Hiekalla ja lumella saa puhtaaksi myös. Pelkkä vesi riittää kunhan ei käytä lihaa ruuan laitossa.
aaaNukkuminenIMG_0142
Luminen herätys Mt Hoodin juurella Oregonissa.
Lyhyemmillä reissuilla en käytä tiskiainetta, koska sen hävittäminen on hankalaa. Pidemmillä reissuilla tiskaan perusteellisemmin kerran kahdessa viikossa jossain, missä tiskiveden saa kaadettua viemäriin. Pyykinpesun kanssa sama rutiini. Yli kahden viikon reissuilla pesen pyykkiäkin. Amerikassa helpoiten pesulassa. Varaa kolikoita pesulakäynneille.
Mistä kaupasta saa mitäkin? Minun ostotottumukset ovat perua ajalta, jollon asuin Eugenessa ja Bendissä. Ostan ruuat Trader Joe’s:ta, koska siellä on edullista ja tunnen tuotteet: kastikkeet, säilykkeet, akt, oliivit, tapanadet, öljy, mausteet, kuiva-aineet, suklaat ja keksit, leivät, vihannekset ja pikakahvin. Myös pussi- ja pakaste-einekset ovat hyviä.
Targetista haen säilytyslaatikot, pähkinäsekoitukset, energiapatukat, saippuat, minigrippejä, kaasua, säilytysrasioita, keittiöpyyhkeen, vauvapyyhkeitä, saippuat ja ihonhoitotuotteita. Loput haen Safewaystä tai vastaavasta ruokakaupasta.
 

 

Goodwillistä ja kirppareilta saa edullisesti käytettyä tavaraa. REI:stä saa varusteet ulkoiluun, kiipeilyyn ja leireilyyn. Asioin harvoin Wallmarteissa, mutta vinkkinä: Isoista Wallmarteista saa kirjaimellisesti kaiken.

Säilyykö leipä? Säilyy, varmaankin lisätyn sokerin takia. Mun leipä ei ole itseasiassa koskaan homehtunut täällä. Jos et ole varma, mitä kannattaa ostaa, suosittelen melkein kaikista marketeista löytyvää Dave’s Killer bread -luomupaahtoleipää. Ruisleipää löytyy usein luomuruokakaupoista. Ryvitan näkkäriä isoista ruokakaupoista. Jos et pidä makeasta leivästä, Trader Joe’s:ta saa hyvää moniviljapaahtoleipää.
Photo 29.4.2016 18.12.31
Joku tässä leivässä on pielessä, kun se ei homehdu.
Mistä saan proteiinia? Laitan reissuissa pääasiassa kasvisruokaa, koska tiskaus on helpompaa ja liha säilyy huonosti. Soijarouhe löytyy nimellä TVP (textured vegetable protein). Lämpimässä säilyvä tofu löytyy isoimmista kaupoista. Pavut, linssit, pähkinät, juusto ja kananmunat löytyvät kaikista kaupoista. String cheese (mozzarellajuustotikku) on hyvä juustoherkku retkelle. Ravintolassa herkuttelen aina hampurilaisella.
Säilyvätkö vihannekset ja hedelmät lämpimässä? Suojakaasuun pakatut vihannekset, kaikki juurekset ja sipulit säilyvät hyvin. Hedelmistä syön lähinnä banaania, mutta olen huomannut, että omenat säilyvät erinomaisesti. Ostan hevit aina mahdollisimman raakana. Banaanit ja avokadot säilytän kaukana toisistaan, niin ne säilyvät pidempään. Usein haistamalla selviää onko ruoka vielä syötävää.
Maidon ostan jauheena Safewaysta. Pohjoismaissa käytän UHT maitoa, joka säilyy avattunakin lämpimässä jonkun aikaa. Erilaisia nestemmäisiä ja jauhemmaisia kahvimaidon korvikkeita (Creamer) löytyy, mutta en pidä niistä.
Missä käydään pesulla? Vauvapyyhkeet (baby vipes) to the rescue! Suihkuja löytyy maksusta leirintäalueilta. Missä tahansa vessassa voi pestä kasvot ja pienellä improvisoinnilla myös kainalot. Käsisuihkuja Amerikassa ei ole. Julkisia suihkuja varten minulla on varvassandaalit mukana.
Nauhattomat leirikengät ovat kätevät. Minulla on yleensä varvassandaalit, sanukit tai crocksit sukkien kanssa. Kylmemmällä villasukat.
Puhdas juomavesi tulee hanasta, tosin siinä on sivumaku. Hommaan vesipulloja ja yhden isomman vesikanisterin, josta riittää vettä usemmaksi päiväksi. Vesikanisterit saa täytettyä huoltoasemilla ja leirintäalueilla, yleensä ilmaiseksi.

Missä voi yöpyä autolla tai teltalla? Tutustu alla oleviin linkkeihin. Jos et ole varma, kysy kansallispuistojen työntekijöiltä (ranger) tai paikallisilta. Yleensä kansallispuistoissa ja osavaltioiden puistoissa saa yöpyä vain leirintäalueilla, maksua vastaan. Joskus tarvitaan vain “self sign” lupa. BLM:n ja Forrest Servicen mailta löytyy helpoiten metsänhoitoteitä ja vastaavia, joiden varrella voi yöpyä. Pysy kaukana asutuksesta ja teistä, jotka vievät asuinalueille. Valtateiden taukopaikoilla (rest stop/truck stop) on yöpymis- ja telttailukielto, mutta minä olen yöpynyt niissäkin autossa. Alla pari linkkiä, joista on apua.

Freecampsites.net – lue “how to find free camping”
Campendium.com
Freshoffthegrid.com

Mitä jos olenkin väärässä paikassa? Autossa nukkuminen on toisinaan pelottavaa. Minut on kerran herätetty kesken unien ja käsketty lähteä nukkumaan muualle. Tämä tapahtui El Portalissa, Californiassa. Olen valvonut muutaman yön karhujen peläten. Jos epäröin nukkua jossain, järjestän auton niin, että kuskin paikka on tyhjä. Auton ovet voi lukita yöksi.

Millainen paikka on hyvä yöpyä? Etsi autolle mahdollisimman tasainen paikka. Jos ei löydy, pistä pää ylämäkeen. Avaa pari ikkunaa raolleen, jotta ilma kiertää ja kosteus poistuu. Jos ikkunat ovat huurussa amulla, avaa ovet. Jos vielä lähtiessäkin on huurua, laita tuulilasitohotimet hetkeksi täysille.

Photo 11.5.2016 16.48.03
Aamukahvit tien pielessä Kaliforniassa. Kuva by Katja

Eläimet, joita kannattaa varoa. Jyrsijät ovat olleet pahin ongelma. En koskaan jätä eväitä reppuun vartioimatta. Kerran yöllä hiiri kiipesi autoomme ja alkoi jyrsiä auton piuhoja. Hiiri säikähti, kun heitimme vettä konepellin alle ja ajoimme pois. Jos olen paikassa kuten Yosemite missä on karhuja (bear country), toimin alueen ohjeiden mukaisesti. Lue vaikka tämä Andrews Kurkan teksti, jos olet huolissasi karhuista.

20160324_093308
Telttailua Senjalla Norjassa.
DSC01972
Liisa heräilee pakusta Senjalla Norjasta. Webasto olisi pelastanut tämänkin aamun.
Missä on vessa? Huoltoasemilla, levähdyspaikoilla ja kahviloissa. Mutta mitä jos on kakkahätä, eikä lähellä ole vessaa? Sitten asioidaan luonnossa. Luonnossa asioidessa pitää pysytellä kaukana asutuksesta ja vedestä, kaivaa syvä kuoppa ja peitellä jäljet huolella. Puutarhalapiosta saa erinomaisen kakkalapion. Käytä wc-paperia niin vähän kuin pystyt. Naiset, pissalla ei tarvitse käyttää vessapaperia, tarvittaessa improvisoi vessapaperiksi kasvien lehtiä. Jos käytät paperia, niin minun henkilökohtainen mielipide on, että paperia ei jätetä luontoon. Miettikää roskan määrää, jos joka kerta pissalla käynnin jälkeen me kaikki naiset jättäisimme luontoon kolme palaa paperia.
Adapteri, useamman paikan usb -autolaturi ja musiikkipiuha kannattaa ottaa mukaan Suomesta. Radio kuuluu huonosti kaupunkien ulkopuolella ja tien päällä.

Puhelin ei löydä kenttää kaupunkien ulkopuolella, mutta avoin wifi löytyy esimerkiksi kahviloista, kaupoista ja kirjastoista. Minä pidän puhelinta aina airplane-modella jotta puhelimen virta riittää pidempään. En suosittele paikallista liittymää. Jos sellaisen haluat, Verizonilla on kattavin verkko ja se on toiminut parhaiten minulla. At&t toimii joissain harvemminkin asutuissa paikoissa. T-mobile toimii vain isommissa kaupungeissa.

Navigointi ja ajoreitin suunnittelu. Ilmaisista navikointivaihtoehdoista Google maps toimii hienosti Android-puhelimella. Here:n kanssa minulla on ollut ongelmia. Mitä tahansa käytätkin, suunnittele reitti ja lataa tarvittava kartta-alue offline tilaan. Alkukeväästä monet vuorien yli vievät tiet ovat suljettu lumen takia, loppusyksystä metsäpalojen takia. Luonnossa navigoin Gaia mapsilla. Gaiaan on valmiiksi merkattu monet kansallispuistojen vaelluspolut. Jopa kiipeilijöiden (climbers trail) polkuja löytyy.
Milloin kannattaa matkustaa? Parhaat ajat minun mielestäni ovat kevät ja syksy, riippuen toki kohteesta. Tässä muutama juttu, mitä voi pohtia. Kukkaloisto ja vesiputoukset ovat parhaimmillaan keväisin. Jos haluat nähdä aavikon kukkaloiston (Death Valley, Indian Creek), menisin ensisijaisesti keväällä. Päivät ovat pisimmät kiipeilyyn, mutta kiipeilyreitit voivat olla paikoin märkiä. Myös kiipeilykiellot lintujen pesintöjen takia osuvat usein maalis-kesäkuulle.
Osa vaelluspoluista on suljettu alkukeväästä. Sen sijaan monia teitä avataan keväällä ensin pyöräilijöille ja vasta kesällä autoilijoille. Syksyllä on kuivaa, mutta päivät ovat lyhyemmät. Jos matkustan keväällä, suunnittelen reitin etelästä pohjoiseen. Syksyllä toisin päin. Vuorilla on aina viileämpää, sisämaassa ja aavikoilla kuumempaa.
Tiemaksut ja pääsymaksut. Sillat ja isojen kaupunkien tienpätkät ovat toisinaan maksullisia, 4-8 dollaria. Kansallispuiston päivämaksu on 30 dollaria, joten kannattaa ostaa 80 dollarin vuosikortti, joka kattaa kaikki puistot.
Kortti vai käteinen? Minä maksan kaiken luottokortilla. Nostan rahaa automaatista tarvittaessa. Kaupan kassalta saa toisinaan nostettua käteistä (cash back). Leirintäalueilla ja pesuloissa (quarters) tarvitaan usein käteistä.
Milloin pitää varata lennot ja auto? Ostan lennot noin kolme kuukautta aikaisemmin ja varaan auton kaksi kuukautta aikaisemmin. Ehkä aikaisemminkin kannattaisi. Googlaa autovaihtoedot ja pyydä tarjous (quote) ajoissa, varsinkin jos matkustat sesonkiaikaan huhti-syyskuussa. Edullisimmat lennot Suomesta länsirannikolle ovat aina olleet San Franciscoon (450-750$). Omien penninvenytyskikkailujeni jälkeen suosittelen ostamaan lennot suoraan lentoyhtiöltä vaikka se maksaisi pari kymppiä enemmän. Muutokset on helpompi hoitaa. Peruin kerran Ice Land Airilta ostamani lennot kaksi päivää ennen reissua ja minulle palautettiin 75% matkan hinnasta, vaikka minulla ei ollut peruutusvakuutusta.Mistä tuli mieleen, että peruutusvakuutus ja matkavakuutus on todella hyviä! Minulla on Gouda Super. Jenkeissähän ei kannata hypätä ambulanssikyytiin ellei omista kattavaa vakuutusta. Jos vakuutusta ei ole, soita mieluummin taksi. Esimerkiksi Yosemitessa helikopteripelastus seinältä on ilmainen, mutta ambilanssikyyti sairaalaan maksaa.

Mitä maksaa? Päiväkustannus Lost Campers vuokra-autolle vakuutuksineen on 55-70 dollaria. Tähän lisätään bensat (2-4$ per gallona eli .75-1.25 € per litra). Useillä vuokrayhtiöillä ajomailit maksavat vielä erikseen. Esimerkiksi Lost campersilla sisältyy 100 ajomailia per päivä. Lisäksi toisesta kuljettajasta ei veloiteta ylimääräistä.
Vertailun vuoksi telttapaikka kansallispuistossa maksaa 12-26 euroa per yö ja motellit alkaen 36 dollaria per yö. Hertzilta tai Enterpriceltä olen vuokrannut autoja 7-12 vurokaudeksi kerrallaan. Hinta on vaihdellut 500-1000 dollarin välillä.
Vuokra-autojen varustelutaso voi vaihdella, mutta yleensä autoissa on valmiina kaasuhella, kokoontaitettava pöytä ja tuolit, ruuanlaittovälineet, peitto, tyynyt sekä lakanat.
DSC02255
Jos pelkäät kylmää, osta lisäpeitto tai ota yksi makuupussi mukaan.

Jos matkustat kuukausitolkulla, auton ostaminen, rakentaminen ja myyminen ennen kotiin paluuta on varmasti kannattavampaa kuin auton vuokraus. Ja mikä parasta, saat rakentaa haluamasi setupin itse.
Siinäpä ne, ei muuta kun kivaa reissusuunnittelua!

————————————–

Tässä lista paikoista, joissa olen vieraillut. Kysy lisää, jos jokin kohde kiinnostaa.

Olen tehnyt kavereiden kanssa länsirannikolla kaksi perinteistä road trippiä Portland-Las vegas-Los Angeles-San Francisco, joiden aikana yövyimme motelleissa ja vuokramökeissä. Lisäksi lukuisia kiipeilyreissuja, joiden aikana olen yöpynyt pääasiassa autossa, mutta jonkin verran myös teltassa. Karuimman yöni vietin levähdyspaikan (rest stop) asfaltilla pressun päällä, taivasalla.

Osavaltiot: Oregon, Washington, Nevada, Kalifornia, Utah, Wyoming, Idaho ja Kentucky. 

Reissujeni kohteena ovat pääasiassa kiipeilykohteet, kansallispuistot ja vuoret; Yosemite national park, Arches national park, Lake Tahoe, Indian Creek, Zion national park, Grand Teton national park, Bishop, Hulk, Needles, Red Rocks national park, City of Rocks, Leavenworth area, Trout creek, Crater Lake, Red River Gorge ja Smith Rock state park.
aaaNukkuminenIMG_0135
Priuksella Indian Creekissä.
Lisäksi olen haikannut pätkiä Pasific crest trailista, John muir trailista ja telttaillut Oregonin rannikolla. Jos vaeltaminen ja maisemat kiinnostaa, lue kirja Wild tai katso elokuva Villi vaellus.
Olen kiivennyt kymmenkunta Kaskadivuorijonon huippua, joista esimerkiksi South Sister ja Mount Thielsen on mahdollista valloittaa kävellen.

Kaikki mainitsemani paikat ovat suosittuja nähtävyyksiä ja retkeilykohteita, joissa voi poiketa matkan varrella kaupunkikohteisiin. Kaupungeista tutuimpia ovat Oregonissa Eugene, Bend, Ashland ja Portland. Washingtonissa Leavenworth. Kaliforniassa Chico, San Fanciscon alue ja Los Angeles. Nevadassa Las Vegas. Wyomingissa Jackson Hole. Sekä tietenkin monet pikkukaupingit kansallispuistojen laitamilla. Itärannikolla New York City ja Kentuckyssa Lexington.
 

 

Olen asunut Amerikassa matkustellessani Toyota Priuksessa, Grand Caravan Dodgessa ja viimeisimpänä Volgswagen Routanissa. Suomessa ja Norjassa olen viettänyt öitä Volgswagen Transporterissa, Caravellessa sekä Golfissa. Myös äidin Peogeotissa olen viettänyt pari yötä. Ainut mitä en suosittele matkailuautoksi on Golf.

IMG_0114
Automatkailua ei mukavimmillaan, mutta kivaa oli silti!

Muokattu 30.5.2017. Näppäilin jutun alunperin puhelimella ja lay out män penkin alle. Yritin korjata, mutta eihän siitä tullut mitään, kun en osaa. Hehe! 🙂 

Early, early Spring in Bohuslän

Here’s a recap of a five day trip Lauri and I did to the trad climbing mecca Bohuslän mid-March. We both have visited the most popular cliffs more than once; Hallinden, Häller, Galgeberget, Välseröd and Vettekullen to name a few. This time we decided to scout new crags and ended up visiting a dozen.

DSC03214
Good morning Swedish delicatoboool!
IMG-20170320-WA0002
Now there is two!

I was still not recovered fully from a stubborn cold so I spent most of my time hiking, belaying, and making opinions about cliffs. Here’s my notes:

First day we spent at Hallinds klack. After climbing the classics at Hallinds Klack Vänster we went to check out Lilla Väggen. The guide book has no photo of it so we did not know what to expect – a pleasant surprise! The both easy routes (4+/5) are really good and the delicate bolted arete (7) is better and longer (and harder) than it looks.

The next day we visited Högberget, Furuberget, and Skyggeberg.

Högberget and Furuberget looked inspiring to me with routes mostly in the 6- to 7+ range. Högberget was tall and looked super fun, but unfortunately wet at the time. Furuberget reminded me of Kustavi with shorter routes on splitter rock. Skyggeberg didn’t look as fun as I was expecting, though it has three classic 6-s. The approach was quite long in the Bohuslän standard and the cliff looked broken and adventurous.

What is a long approaches in Bohuslän? Lea, Katja and I spent two hours approaching to Tuntorp, couldn’t find it. And then an hour to Skälefjäll, which we found eventually. Both should be easy 10 to 15 minute walks.

IMG-20170322-WA0004
A cool looking finger splitter in Furuberget.

Störreberg was described “broken” and I think it fit the description. Lauri climbed the recommended Vassa Armbågar which looked ok. I was too tired to climb (hung on tr a bunch) but didn’t feel like I was missing out. Belaying in a T-shirt was worth the hike to a sunny cliff.

And then we went to Broberget where I had a mental breakdown because the routes looked fun, the weather was great, and I was too tired to climb. There’s a lot to do here, I’m sure to return. Sigh.

IMG-20170403-WA0002
Climbing in Broberget is great!

Third day was colder and windier than the first two. We slept in and started driving towards Vinternberget. On our way we noticed that the cliff has a climbing closure. The guide book tells to check out a website for more info but it wasn’t up to date. The cliff right before the parking lot was told to be ok to climb at but we didn’t want to risk it since the cliffs are close to one another.

Änghagen was an interesting stop. This is the home of Presenten: maybe the most sandbagged route in the history of climbing. The climb was originally graded 6+ (/10d) but after a couple repeats it turned out to be harder and got the grade 8 (/12c). Bästa leden i Välseröd (6-) must be good.

Hällers Myr was beautifully located right next to a small lake. I will go here on a hot summer day when I want to swim and relax by the water after climbing. The cliff offers good looking hand and finger cracks in the 6-7 range.

The approach to Hällers Myr follows the lake.

Svaneberget has really good looking routes in the 6+-7 range right by the road. Navigating the turn to the parking area first try is harder though.

I wanted to climb long, easy routes and Brabbersberget was supposed to be the place for it. Once we got to the base of the climbs the winds suddenly grew stronger and temperature dropped. I climbed in a double puffy and was thankful for Lauri putting up the ropes on the easy routes I had planned to lead myself.

IMG-20170319-WA0010
Freezing (and embarrassed)! Please, lets go to sauna.
Lauri testing the new van kitchen set up. 

 

Is better to put on webasto and fika.

On our last day the weather got really bad so we started driving back early and visited Klättercentret Telefonplan in Stockholm. I visited both Telefonplan and Akalla this winter and recommend both. Especially Akalla is very family friendly with an awesome toddlers wall and huge cafe.

I can’t wait for my next Bohuslan trip, maybe in the fall.  Now I’m off to Yosemite with Liisa, hurray!

180 astetta ympäri

Näpytän blogia pakun takakontissa Bohuslänissä, etelä-Ruotsin kiipeilymekassa. On toisen tarinan aika: miten päädyin töihin Tampereen kiipeilykeskukseen.

Aloittaessani hallintotieteen opinnot Tampereen yliopistossa 2007 elämäni päämäärä oli menestyä työelämässä, luoda ura. Ura kulminoituisi unelmatyöhön, joka mahdollistaisi minulle ylellisen elämän. Haaveilin arvokkaista merkkivaatteisita, hienoista ravintolaillallisista ja design-huonekaluilla kauniisti sisustetusta kodista. Kuvittelin, että hieno titteli, nousujohteinen ura ja sen myötä saavutettu vauraus tekisi minut onnelliseksi.

Viisi vuotta ahersin koulun penkillä kyseenalaistamatta kertaakaan päämäärääni. Iltaisin valahdin uupuneena sohvalle. Ahkeruudella oli kääntöpuoli. Koko elämäni pyöri suoriutumisen ympärillä. Lopulta minulla ei ollut aikaa edes itselleni tärkeille harrastuksille. Suoritin, suoritin, suoritin.

Viimeisenä opiskeluvuotenani muutin Eugeneen opiskelemaan. Vaihtovuosi käänsi kelkkaa 180 astetta ympäri.

SONY DSC
Kämppisten lepohetki Kustavissa. Kuva: Lea

Oregonissa asuessani tutustuin nuoriin aikuisiin, jotka valitsivat työn, joka mahdollisti heille aktiivisen, urheilullisen elämäntavan. He elivät harrastusten ehdoilla. Minä olin toiminut aina päinvastoin. Elin arkea työn ehdoilla. Silmäni rävähtivät auki ensimmäistä kertaa.

Käsitykseni kauneudesta muuttui. Minä, huoliteltu kaupunkilaistyttö, muutuin, jos nyt en ihan metsänpeikoksi, niin melkein. Uusien vaatteiden ostaminen silkasta ostamisen ilosta ei enää tuottanut minulle mielihyvää. Luovuin meikeistäni yksi kerrallaan, vain ripsiväri jäi. Lopetin hiusten värjäämisen, ensin taloudellisista syistä, myöhemmin en enää keksinyt syytä miksi värjäisin. Huomasin, että onnellisuuteni olikin kiinni jostain ihan muusta.

 

2012. Kämppisten kanssa iltajuoksulla Mt. Pisgahilla, Eugenessa.

Lopulta ura muuttui kirosanaksi. Vaihtovuoden aikana opin arvostamaan muita asioita elämässäni ja samalla aloin kyseenalaistaa urasuunnitelmiani. Samoihin aikoihin kiipeilystä muodostui minulle tärkeä harrastus. Lähdin mieluummin metsään telttailemaan ja kiipeilemään, kuin pänttäämään yliopistolle. Jo vaihtovuoden lopulla aloin pohtia haluanko edes työllistyä oman alani töihin.

Pelkäsin pitkään, mitä muut ajattelevat. Että läheiseni ympärilläni eivät hyväksyisi tai ymmärtäisi valintaani luopua urahaaveistani harrastuksen ja vapauden vuoksi. “Kiipeilyn? Oletko Emma hullu?” Pelkäsin katuvani valintaani myöhemmin. Tuottavani pettymyksen vanhemmilleni, jotka kannustivat minua toteuttamaan urasuunnitelmani. Pelkäsin myös talouteni puolesta; miten kävisi eläkkeeni tai haaveeni ostaa oma asunto. Pohdin valintoja milloin ystävieni ja milloin perheeni kanssa.

Autoon minulla on varaa. Sielläkin voi asua. Kuva: Katja

Äitini sanoi minulle erään keskustelun päätteeksi: “Emma, sinä et ikinä tule olemaan onnellinen perinteisessä kasista neljään työssä. Ehkä sinun on aika hyväksyä se ja miettiä muita vaihtoehtoja.”

Toisen silmiä avaavan keskustelun urasta kävin henkilöstökoordinaattorin kanssa Baronassa. Keskustelimme tovin tavoitteistani ja siitä, mitä haluaisin työkseni tehdä. Kiertelin ja kaartelin. Lopulta myönsin, että en halua tehdä 40 tuntista työviikkoa ja haluan mahdollisuuden pitää palkattomia lomia. Mietin samalla, että yksikään työnantaja ei palkkaisi minua näillä ehdoilla.

Lopuksi henkilöstökoordinaattori sanoi, mitä minun piti kuulla:

“Saanko sanoa rehellisesti. Kuulostaa siltä, että et oikeasti halua sitä oman alan työtä ja uraa. Ja pelkäät sitä mitä muut ajattelevat.”

Lähdin tapaamisesta huojentuneena. Hän oli oikeassa. Mutta mitä sitten haluan?

Tärkeimmät kriteerit unelmatyölle kirkastuivat kiipeilyreissujen aikana: mielekkyys ja joustavuus.

Mielekkyys, jotta jaksan tehdä työtä päivästä toiseen. Joustavuus, jotta työstä pääsee pois silloin kun haluan olla kiipeilemässä. Mutta kuka työnantaja haluaa minun työpanokseni?

DSC_0077.jpg
Täällä asuu kiipeilijöitä. Kuva: Niina/khisum.blogspot.fi

2014 kävin tärkeän keskustelun Tampereen kiipeilykeskuksen yrittäjän Janne Sieväsen kanssa. Olin jo kerran aikaisemminkin hakenut TK:lle töihin. Kerroin, että haluan tehdä kiipeilystä itselleni työn. Olin valmis tekemään ahkerasti töitä ansaitakseni ajoittaiset kuukausien mittaiset vapaat. Neuvottelimme sopimuksen ja niin aloitin urani TK:lla tekemällä freelancerina ryhmänohjauksia ja satunnaisia tiskivuoroja.

Lopulta 2015 kotiuduin takaisin Tampereelle ja sain vakituisen työn TK:lta. Minun unelmatyöni, joka mahdollistaa elämäntapani kiipeilijänä.

Työpäiväni kiipeilykeskuksessa on hyvin rutiininomainen: asiakaspalvelua, ylläpitosiivousta ja satunnaisia toimistohommia. Työn mielekkyys tulee asiakkaista. On mukavaa olla töissä paikassa jonne asiakas tulee hymyssä suin ja josta asiakas lähtee vielä isompi hymy kasvoillaan. Ja tietenkin siitä, että pääsen itse vaikuttamaan rakkaan lajin harrastusmahdollisuuteen Tampereella.

Toisinaan imurin varteen tarttuminen kyllästyttää. Silloin muistutan itseäni matkasta, joka minun piti kulkea päästäkseni tähän. Mitä jos olisin valinnut toisin. Ajatuskin puistattaa. Ajoittaiset kyllästymisen tunteet ovat pieni hinta siitä mitä saan vastineeksi.

Aurinkoista viikonvaihdetta sinulle ja nähdään TK:lla.

IMG-20170312-WA0000
Uskalletaan yhdessä, vaikka muut ajattelis mitä.

Rivien välissä

Siitä on nyt tasan viisi vuotta ja kaksi kuukautta. Muistan kirkkaasti sen hetken, kun uskalsin kiivetä ensimmäisen kerran yläköydellä Oregonin yliopiston kiipeilyseinän yläreunaan, kahdeksaan metriin saakka. Jokin loksahti.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, kolmenkympin kynnyksellä (siis mitä!), muistelen hymyillen kaikkea mitä Oregoniin muuttaminen ja sen myötä kiipeily on tuonut minun elämääni.

Jokaisen kirjoittamani jutun ja julkaisemani kuvan taakse kätkeytyy tarinoita, jotka olen jättänyt kertomatta. Eikä kaikesta tarvitsekaan kertoa, mutta haluan, että tämä blogi on minun elämäni näköinen. Siispä kerron teille nyt ne tarinat, jotka ovat jääneet rivien väliin. Yksi kerrallaan. Aloitan vaikeimmasta. Tarinasta, jonka vuoksi tämä blogi jäi melkein vuodeksi.

Amerikassa tapasin puolisoni. Me jaoimme rakkauden kiipeilyyn. Hän teki töitä vuorilla, minä opiskelin Tampereen yliopistossa. Elimme neljä vuotta elämää kahden kodin välillä. Toinen Amerikassa, toinen Suomessa.

Arkeni koostui kolmen kuukauden jaksoista: intensiivisistä työrupeamista, joiden aikana säästin reissurahat ja kiipeilyreissusista, joista kirjoitin. Rakastin elämääni yli kaiken.

Ilon taakse kätkeytyi kuitenkin se raaka todellisuus, joka pakotti  minut vaikeiden valintojen eteen.

Harkitsin muuttavani pysyvästi Amerikkaan. Myöhemmin suunnittelimme muuttoa Suomeen. Otimme vakavia askelia, jotta voisimme olla yhdessä huolimatta välimatkasta ja Amerikan kankeasta maahanmuuttopolitiikasta.

Perhe. Ystävät. Missään ei tuntunut kodilta, mutta kaikkialla missä asuin, asui ikävä.

Luonani asui myös pelko, jonka siskoni puki kauniisti sanoiksi. Miten voin kieltää toista hengittämästä? En voi. Pelko siitä, että vuori vie puolisoni, on hyväksyttävä. Tai on päästettävä irti.

Kesällä 2016 jätin hyvästit hänelle. Se lopullisuus ja ehdottomuus, mikä meidän eroomme liittyy tekee minut vieläkin surulliseksi. Vaikka tiedän, että meidän molempien on parempi näin.

Kotini on Tampereella. Ikävä ei ole muuttanut luotani pois, mutta ei sen tarvitsekaan. Se tuo mukanaan muistoja, jotka saavat minut hymyilemään.

The Ladies’ Climbing trip to Yosemite

Katja and I have been to Yosemite together once in 2012. Back then we didn’t understand what it means to climb long routes or big walls. Katja had just climbed for the first time in her life at the Red Rocks near Vegas. I had climbed at Smith Rock about four times.

After the first visit Yosemite became the goal for me. I was inspired by the beautiful surroundings which reminded me of home. Everything was just much bigger: the trees, the pine cones, the squirrels, and the rocks. Today other climbing venues have become just as inspiring to me but Yosemite is special because it was the first place that got me invested in trad climbing. After the trip I bought a set of nuts and biked to the Columns in Eugene to practice placing gear.

DSC02368
Katja is happy because we are back in Yosemite climbing things. 🙂

Back to 2016. The total cost for a two week Yosemite climbing trip for two ladies was about 2400 euros so 1200 euros each. We traveled from Tampere to Yosemite. We like living cheap but we also like good food.

Here is the break down in euros:

  • flights Finnair HKI-SFO 450 per person
  • ESTA 12 euros
  • car rental 1000 euros (including gas and insurance)
  • food 250 euros
  • the National park pass 50 euros
  • other travel expenses 200 euros (two nights in the Desmond hotel in San Francisco, taxi, Bart, train)

We both purchased the Gouda Super travel insurance for 160 euros. The insurance we have through the Vertikaali climbing club does not have enough coverage in the US.

Sleeping. We slept in a Lost Campers rental van. I highly recommend it. The only downside with sleeping in a van is you have to drive out from the park every night. Parking on pullouts in BLM land or Forest service land work unless there is a sign that prohibits camping.

DSC02255
Studying topos in bed.
DSC02316
Having wine almost in bed.

Food. We planned dinners beforehand and bought groceries in the Bay area (mostly from Trader Joe’s). The grocery selection in the Valley is great but some items are expensive.

Milk. Have you found UHT milk or something that corresponds to it (and does not have high fructose corn syrup in it) in the US? If you have I would love to know. We used the powdered stuff.

Cooking. The equipment we needed was included in the van. We used my Jetboil for making breakfast. We ate out every day. 😉

DSC02181
Breakfast by the Leaning tower.
DSC02189
Katja, we know it’s you.
DSC02187
Breakfast at El Cap.

 

DSC02307
Lunch at El Cap meadow.

Bears. Keep food and scented items (tootpaste, lotion) hidden during the day and in a bear box during the night. Save the bear.

Photo 6.5.2016 4.00.29
No.

Water and bathrooms. Are everywhere.

Gas. The closest gas is either in El Portal or right after the park entrace on 120. We spent almost two tanks in the Valley because we drove in and out every day. Fill up before entering the park if you are running low.

DSC02438
A relaxed rest day trip to the glacier point turned into… (next pic)
Photo 11.5.2016 2.03.33
Skriik skriik skriik!!!

Red killer ants. Avoid trees and wear socks over your pants when rappelling. If you get attacked, strip all your clothing and ask your partner to help remove the ants.

Climbing topos. We had everything in our phones; the Yosemite Valley Free Climbs and the Mountain Project App. The Supertopo website has more up to date information.

Photo 9.5.2016 7.06.59

Navigation and maps. For driving we used Google maps in offline mode and for the hiking we used the Gaia gps. Make sure you download the areas in a place that has good wifi. I put the tracking on if I was worried about hiking back in the dark.

Weather. The updated forecast is printed out in several places. There is a lot of options for wifi so it’s easy to check the weather on your phone too. The service is very spotty so you can’t count on your phone much.

Photo 7.5.2016 1.50.06
The weather is coming in on Half dome and I have a blister in my little toe. Sad day.

Rope. The pitches are generally 40-60 meters long. We climbed with a single 60 meter which worked perfect. We had a 60 meter half rope as a back up for the routes which required two ropes to rappel. We could have had a 65 meter static pull cord too, but we ended up choosing the dynamic rope in case we needed a second lead line.

Rack. We usually had a double rack up to #3. We brought a #4 if the topo suggested to bring gear up to 3.5. Sometimes we brought triples in the sizes that the crux pitch asked for. The gear beta was from the Mountain Project and the Supertopo.

DSC02211
A single rack was perfect for the Sunny Side Bench Regular route.

Alien cams. I understand now. The Totem ones.

Bailing and emergency. We brought bail biners and cord so we could back up wonky anchors. I backed up anchors with rusty bolts several times. Max took a 17 meter fall on Golden Gate (on the move pitch) because a bolt came out. Scary. I recommend visiting the National park service website about climbing in Yosemite. In case of an emergency call 911.

Photo 10.5.2016 3.44.44
The gully descent from the Middle cathedral took us almost two hours. We woke up at 5am (jet lag made it very easy) to make sure we have enough daylight for the descent.

Rest days. We hung out and did absolutely nothing.

Photo 1.5.2016 17.30.15
A slow morning picnic.
Photo 7.5.2016 18.42.22
The Half dome village coffee shop has huge cinnamon rolls.
DSC02446
We had some hard cider and took turns in braking this chair.
DSC02475
We hung out at El Cap until dark and watch the headlamps go on. Max and Pedro are the highest dot in the left.

The climbing. Katja and I climbed mostly classics which in my opinion are all worth doing. My favorites were Super Slide and the East Buttress of Middle Cathedral rock. We did the climbs in this order. The sector is mentioned in the parenthesis. The routes are anywhere between 15 to 400 meters long.

Commitment 5.9 and Munginella 5.6 (Five Open Books)

20160430_091425
Approaching the The Five Open Books climbing area.

After Seven 5.8 and Nutckracker 5.8 (Manure Pile Buttress).

Snake Dike Hike 5th class. We bailed at the base because of the potential storm. In the evening Katja climbed the first pitch of After Six 5.6 (Half Dome and Manure Pile Buttress)

DSC02116
A view of the Liberty cap from the Vernal fall trail.
DSC02132
One of the highlights of our 24km Snake dike hike: a green furry thing!
DSC02148
Hello. I am not afraid of you. Give me food.

Random 5.7 bolted slab. I bailed this one. We got eaten by mosquitoes and endured a lovely poison oak bushwhack. Great day. How about a rest day tomorrow? (at a random cliff next to the Cookie cliff)

Photo 4.5.2016 23.18.04
“Katja, do not touch anything green, ok?” “…but, it’s all green Emma.” Skriik skriik skriik!

Lemon 5.9-, Jamcrack 5.9, and Sunny Side Bench regular route 5.5 (Sunny Side Bench)

DSC02194
Katja is getting ready to send first pitch of Jamcrack.
DSC02207
Katja is laughing because the Sunny Side Bench Regular route is just so good!

Super Slide 5.9 (KILLER ANTS!), bouldering at Camp 4, and top roping Generator crack (Royal Arches, Camp 4, the highway 140).

DSC02273
The P3 and P4 of Super Slide can be linked into one beautiful 60 meter hand crack. This is one of the best pitches we did.
DSC02279
V4 traverse right behind Camp 4.
DSC02281
\o/

1/2 Reeds Leads 10b (KILLER ANTS, I BAIL. Really I bailed because I couldn’t find pro. Maybe I was not on Reads Leads?) Salathe 10c, and Sacherer Cracker 10a TR (El Capitan Base)

DSC02335
The first pitch of Salathe.
DSC02351
A very, very cool pitch.

The East Buttress of the Middle Cathedral 5.9 A0. This was my favorite route. It had everything from a bolt ladder to chimneys. (The Middle Cathedral)

DSC02387
At the base of the East Buttress 7am.
DSC02402
The incredible 5.7 flakes on P5.
Photo 9.5.2016 20.44.25
The chimney pitches were our favorite. Our poor haulbag is stuck.
DSC02414
Katja is hating life in the second chimney. ❤
Photo 10.5.2016 3.13.09
We are about to rappel from one rusty bolt with one rusty hanger. “Katja, try not to place any weight on this anchor, please.”

The end.

Stop whining and start climbing

Hellooo, long time no blog. Over the winter I was busy with work and didn’t have as much time to climb as I’d like. Now I’m starting to get back out. Slowly. I was fortunate to get 10 days off around Easter. What to do with all those days? What is the best way to unwind from work and relax?

Senja-31

“Do you know how to place it, Emma?”

“Yes… I mean no. But I’ve seen people do it.”

That conversation sums up my trip to Senja, Norway. Some call it a vacation, I’m calling it an alpine climbing course.

20160325_083928
Approaching the Spoon Couloir.

We had four climbing days. I actually had six since I begun my holidays by participating in the ice climbing instructor course (JKO) in Korouoma, in Northern Finland. I went back and forth about whether to participate this year or not.

I visited Korouoma with Liisa in January to see where I’m at. It took me two and a half hours (and more takes than I care to admit) to get up the easiest line at Jaska Jokunen. Way to get a boost of confidence for the season! Ice is a terrifying element… since it is just water. The trip was the high point of my busy winter but at the same time I went through a low point as a climber.

Why am I doing this? I remember having fun ice climbing last year. Right now I’m so scared I don’t want to move. What if my crampons fall off? This is stupid. I don’t want to climb anymore. This is my weekend off. I should be doing something fun. What if I drop my ice tool? Why am I not using leashes? And now I will think about the letter I got from my sister a few months back. Oh god, I might as well start crying right now.

Emma, stop thinking so much about climbing and simply climb.

Or as my friends in Oregon would phrase it: Stop whining and start climbing.

And so I did. After the Korouoma trip I went back to top roping as much as I could whenever I could. It paid off and I passed the course but I was totally pooped after. More importantly though, I realized I was having fun too.

Back to Norway. I’ve done climbs in the alpine terrain but I have not had this winter combo before: avalanche hazard, mixed ice/snow climbing, spindrift, and winter camping. In addition, I’ve never had this little information about the area I’m going too.

20160324_093308
Camping by the ice fall Big blue.
20160323_174529
The last belay of the Big blue was in a cave.

We went with the recommendations of a local guide Bent Vidar who operates the Senja Lodge & Mountainguides. We climbed the Spoon Couloir (400m/III, AI3), the Cave Couloir (600m/III, AI3) and an ice fall called the Big Blue (160m/WI4+). The routes are in the Top 12 list of the Senja mini guide. Bent told me that the guidebook for the Senja area is in the making. This place doesn’t get much traffic yet but I’m fairly sure that will change.

20160325_085302

IMG_7920
Getting acquainted with the occasional spindrift in the Spoon Couloir. Photo by Max.
IMG_7956
What a lovely, relaxed day. Photo by Max.
20160325_204148
Liisa swinging her tools in the Spoon Couloir.
DSC01991
Bye bye Norway!

It’s my 29th birthday today, hurray! My birthday present to myself this year, in stead of climbing 29 pitches in a day, is to go climbing in Yosemite. Maybe we will try to get 29 pitches in in two weeks. Katja? 😉

Kirje siskolta

Kun rakastaa kiipeilijää, pelkää.

Me istuimme vuosia vierekkäin siinä samassa vanhassa nojatuolissa. Siinä me olimme turvassa, meidän pienessä maailmassamme. Siihen maailmaan ei mahtuneet pelot eikä surut. Mutta mikään ei kestä ikuisesti. Jokainen meistä kasvaa aikuiseksi. Myös me.

Mutta kun sinä lähdet kauas, palaan siihen hetkeen, siihen samaan vanhaan kauhtuneeseen tuoliin, jossa me molemmat olemme turvassa. Tuudittaudun sen vanhan tuolin tuoman tuoksun rauhallisuuteen. Ja tiedän, että olet vahva. Toivon, että se riittää. Tiedän, että olet taitava. Toivon, että se pitää sinut turvassa.

Ei voi kieltää toista tanssimasta, jos itse rakastaa sitä yli kaiken. Ei sillä pitäisi olla merkitystä, tanssitko lattialla vai seinällä, jalat maassa vai ilmassa. Mutta kun rakastaa kiipeilijää, pelkää.

Emma ei harrasta kiipeilyä. Emma on kiipeilijä. Emma kiipeilee vuoria, märkiä kallioita, tunteja putkeen, yöllä, väsyneenä, kaukana kotoa ja aina vain korkeammalle.

Kiipeily on kasvanut osaksi Emman identiteettiä. On ihanaa nähdä, kuinka toinen on löytänyt itsensä ja oman paikkansa juuri siitä, kädet verillä halkeamassa, haastaen itseään, uhaten painovoimaa, kallion kanssa tanssien, selviytyen voittajana.

Kun rakastaa kiipeilijää, pelkää.

Pelon kanssa oppii elämään. Se tulee helpommaksi, tiedottomuus siedettävämmäksi, luottamus toiseen vahvemmaksi. Toisen onni tekee sen sen arvoiseksi. Pelko on silti läsnä. Koska silloin kun sinä lähdet, se ottaa paikkasi. Se hiipii mieleen hiljaisuuden vallitessa ja tekee pesänsä minun sydämeeni.

Olethan siis aina varovainen, pysythän aina turvassa. Jos sinun joskus tarvitsee tippua, ethän tipu korkealta. Paikataan pienet haaverisi ja puhalletaan yhdessä pois mustelmasi. Ole onnellinen ja elä unelmaasi!

Sinä olet minun kallioni. Emma, rakastan sinua.

pikkusisko

22.12.2015

 

WP_20150719_01_43_40_Pro

Nauti hetkestä

Kuuntelin kesällä kahvipöydässä kuinka perheelliset, työssäkäyvät ystäväni nyökkäilivät toisilleen, että: “Emma, sulla on varaa huonoihinkin reissuihin, koska sä voit reissata milloin vaan.”

Kaksi kuukautta myöhemmin valmistuin, sain töitä ja aloin taas ymmärtää mistä tässä työntekijän arjessa on kyse.

Arkena minun tärkein hetki on aamukahvihetki. Tuijotan ulos ikkunasta. Joskus tuijotan Hannaa. Pöytää. Kahvikuppia. Mitä siinä edessä sattuu kulloinkin olemaan. Tuijotan vaan. Se on ainut hetki päivässä, jolloin on ihan hiljaista. Minäkin olen hiljaa.

Sitten olen töissä.

Minulla oli tänä syksynä viisi päivää lomaa ja kolme vapaata viikonloppua. Kiipeilyreissujen suunnittelu ei ole koskaan ollut näin tarkkaa hommaa. Viikonloput vietin yllätys yllätys Kustavissa. Viikon loman vietin yllätys yllätys Bohusläänissä.

DSC01610
“Kippis Emma! Sä oot nyt vakituisesti töissä.”

Kun lomaa on vähän, joka ikinen hetki lomalla on suunnattoman arvokas.

Juodaan aamukahvit, lauletaan, ajetaan kalliolle, lähestytään, eksytään, lähestytään, kiipeillään, lounastetaan, kiipeillään lisää, höpötetään, lauletaan, etsitään yöpaikka, pystytetään teltta, laitetaan ruokaa ja tuijotetaan tähtiä.

Kivointa on, kun hetket täyttää hymyillä ja nauruilla.

Parhaista hetkistä tulee kivoja muistoja. Tässä muutama hauska muisto syyslomasta Bohusläänissä.

DSC01544
Laavapeli. Säännöt: hytin lattia on laavaa.
DSC01777
Katjalta lämpimät träd climbing -terveiset Ruotsista.
DSC01615
Onneksi meillä on omat slingurat matkassa.
emua räkätää 12167493_10153707308554421_1208347727_n
Räkkäyshetki. Ollaan lomalla, kiire on! Kuva: Katja Silomäki
DSC01621
Kiipeilyhetket ovat tärkeitä. Katja leikkii Granitbiteniä.
12166017_10208186113029780_434693693_n
Emu ja Katja leikkivät 90 asteen kulmaa Hallindenissa. Kuva: Lea Antola
DSC01653
Sisällä ei olisi tätä(kään) ongelmaa.
Pettymykset kuuluvat elämään. Minulle luvattiin 800 eri sorttia. Kuva: Katja Silomäki
SONY DSC
Rakastamme auringonlaskuja. Kuva: Lea Antola
katja auringonlasku1_167197905_n
Emun ja Lean tuijotushetki. Kuva: Katja Silomäki
DSC01796
Iltapala ennen iltaruokaa. Munaleivän sommitteli Emma.
DSC01802
Atk-hetket ovat tärkeitä… (oikea alakulma) Kuva: Lea Antola

Kiipeilyreissulle on aina kiva lähteä, kun tietää, että edessä on hauskoja hetkiä.

Toisaalta, yhtä ihanaa on palata takaisin töihin.

WP_20151015_14_47_58_Pro
😀

Mukavia hetkiä toivottaen,

Emma