Loppu on uuden alku, eikö niin

"Moi Emma! Mitä sulle kuuluu!?" Kysymys, johon on ollut todella vaikea vastata viimeisen kuuden kuukauden ajan. Lopetin vakituisen työn kiipeilyhallissa viisi viikkoa sitten terveyssyistä. Kärsin töissä ja vapaa-ajalla flunssankaltaisista oireista, jotka aiheutti todennäköisesti jatkuva altistuminen magnesiumpölylle. Oireet alkoivat haitata arkeani viime syksynä, kun jouduin lopettamaan sisäkiipeilyn  lähes kokonaan. Kiipeilyn lopettaminen leikkasi viikottaista altistumisaikaa lähes 10 … Continue reading Loppu on uuden alku, eikö niin

Mitä seuraavaksi?

Hörppään aamukahvia kupistani keittiön pöydän ääressä. Samalla tuijotan ikkunasta Pispalan sateista metsämaisemaa. Myrsky riepottelee kellastuneita koivuja. Kesä on ohi. Ikävä Oregonin vuorimaisemiin iskee voimakkaana. Kaivan esiin vanhat printatut reissukuvat kahvin seuraksi ja muistelen ensimmäisiä kiipeilyreissujani. Oregonissa asuessani ympärilläni oli kaksi hyvin erilaista harjoittelumaastoa kiipeilylle: sporttikiipeilyn mekka Smith Rock ja Kaskadivuorien yksinäiset eteläiset huiput. Ystäväni Allanan … Continue reading Mitä seuraavaksi?

Opettavainen, mutta raskas tieni Kalliokiipeilykouluttajaksi

Viikko sitten sunnuntaina palasin kotiin RCI-kokeesta eli Suomen kiipeilyliiton (SKIL) ohjaajakoulutusputken viimeisestä vaiheesta. Sen sijaa, että olisin kutsunut kaverini oluelle juhlistamaan RCI-kokeen läpäisyä, makasin poikakaverini kainalossa ja itkin helpotuksesta. Olen onnellinen, että menin kokeeseen ja vieläpä suoritin kokeen hyväksytysti. Sehän on todella siisti juttu. Mutta päällimmäisenä tuntemuksena kokeen jälkeen oli kuitenkin helpotus siitä, että 2014 … Continue reading Opettavainen, mutta raskas tieni Kalliokiipeilykouluttajaksi

Sporttiviikonloppu: Kutosia Lammilla, Reventeellä ja Louhoksella

Perjantaina 16:00 Suoritan nopean kiipeilykamojen pakkauksen: köys, jatkot ja vähän trädikamaa. Lopulta meillä on varmuuden vuoksi quatroräkki. Säkillinen vaatteita. Ei sadevarusteita, koska sadetta ei ole luvattu. Tohautan sumpit termariin ja noudan Katjan kätevästi naapuritalosta. Nyt aloitetaan Lahden seudun kiipeilykallioiden skouttaus. Päätämme suunnata ensin Reventeelle. 17:00 Lähetämme Laurille (pakun omistaja) kuvan kaksipaikkaisesta autolaturista, johon Katja iskee … Continue reading Sporttiviikonloppu: Kutosia Lammilla, Reventeellä ja Louhoksella

Muutama lause 27Crags Premiumista

Luin tänään aamukahvin seuraksi Jarmo Annusen kirjoituksen Kaks senttiäni 27Cragsiin. Siteerasin tekstiä kämppikselleni ja naureskelimme yhdessä osuville sanakäänteille. Minun mielipiteeni asiaan on, että ostin samalta istumalta 27Crags Premiumin vuodeksi. En ehkä tarvitse 27Cragsia ihan joka kuukausi, mutta so. Mun painetut topokirjat makaa hyllyssä välillä vuosia. Aurinkoista viikkoa, tulihan se kesä Suomeenkin!    

Automatkailu Amerikan länsirannikolla – Vinkkejä autossa asumiseen

Ystävä pyysi minulta tätä kirjoitusta. Tässä minun vinkit automatkailuun ja asumiseen henkilöautossa Amerikan länsirannikolla. Tekstin lopussa on tarkempi lista paikoista, joissa olen käynyt sekä autoista, joissa olen asunut. Ota yhteyttä, jos mieleen tulee kysymyksiä tiettyyn kohteeseen liittyen. Tai kirjoita kommentteihin omat vinkkisi. Asiaan. Miksi autossa ylipäätään kannattaa asua? Mistä vuokrataan auto? Missä autolla saa olla … Continue reading Automatkailu Amerikan länsirannikolla – Vinkkejä autossa asumiseen

180 astetta ympäri

Näpytän blogia pakun takakontissa Bohuslänissä, etelä-Ruotsin kiipeilymekassa. On toisen tarinan aika: miten päädyin töihin Tampereen kiipeilykeskukseen. Aloittaessani hallintotieteen opinnot Tampereen yliopistossa 2007 elämäni päämäärä oli menestyä työelämässä, luoda ura. Ura kulminoituisi unelmatyöhön, joka mahdollistaisi minulle ylellisen elämän. Haaveilin arvokkaista merkkivaatteisita, hienoista ravintolaillallisista ja design-huonekaluilla kauniisti sisustetusta kodista. Kuvittelin, että hieno titteli, nousujohteinen ura ja sen myötä … Continue reading 180 astetta ympäri

Rivien välissä

Siitä on nyt tasan viisi vuotta ja kaksi kuukautta. Muistan kirkkaasti sen hetken, kun uskalsin kiivetä ensimmäisen kerran yläköydellä Oregonin yliopiston kiipeilyseinän yläreunaan, kahdeksaan metriin saakka. Jokin loksahti. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, kolmenkympin kynnyksellä (siis mitä!), muistelen hymyillen kaikkea mitä Oregoniin muuttaminen ja sen myötä kiipeily on tuonut minun elämääni. Jokaisen kirjoittamani jutun ja julkaisemani … Continue reading Rivien välissä